Novascotiannoutaja eli Tolleri
Novascotiannoutajan eli tollerin synty ajoittuu 1860-luvun Kanadaan, Nova Scotian niemimaalle, jossa sikäläiset metsästäjät olivat tarkkailleet kettujen tapaa saalistaa lintuja houkuttelemalla ne lähietäisyydelle. Houkutteleminen perustuu osaksi ketun syöksähtelevään liikkumiseen rannalla sekä osaksi sen ulkonäköön, erityisesti punaiseen väriin ja tuuheana heiluvaan häntään. Siitä metsästäjät saivat ajatuksen koirasta, joka kettujen tapaan houkuttelisi lintuja lähelle rantaa. Tollerin alkuperää ei tunneta tarkkaan, mutta todennäköisintä on, että tolleri on kehittynyt läheisen Newfoundlandinsaaren noutajien sekä eurooppalaisilta kauppiailta saatujen spanieleiden kautta. Joidenkin uskomuksien mukaan myös joku farmicolliekin on laittanut geeninsä mukaan sekoitukseen.
Novascotiannoutaja on elänyt kertomuksissa jo pitkään, mutta virallisesti rotua on tunnustettu vasta hieman yli 60 vuotta. Kanadassa ensimmäiset novascotiannoutajat rekisteröitiin vuonna 1945. Vasta vuonna 1982 rotu sai FCI:n hyväksynnän, jolloin ensimmäiset tollerit saapuivat Tanskaan. Suomi vastaanotti ensimmäiset novascotiannoutajat kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1985. Tollerin erityinen ominaispiirre on sisällytetty rodun englanninkieliseen nimeen Nova Scotia Duck Tolling Retriever (suom. Nova Scotian sorsia houkutteleva noutaja), sillä "to toll" on Keski-Englannissa merkinnyt houkuttelua.
Tarkan rotumääritelmän löydät joko Novascotiannoutajat ry:n sivulta tai Kennelliiton sivulta
Novascotiannoutaja eli tolleri on luonteeltaan lempeä ja aktiivinen. Se on synnynnäinen noutaja niin maalla kuin vedessäkin. Ketteryys ja pieni koko ovat välttämättömiä tälle sinnikkäälle metsästyskoiralle, jonka työskentelyolosuhteet ovat useinkin hyvin vaativia. Novascotiannoutaja on erittäin reipas, valpas ja päättäväinen. Rotu vaatiikin päivittäin runsaasti ulkoilua, monipuolista liikkumista ja aivotyöskentelyä. Vaikka novascotiannoutaja on sekä herkkä että lempeä luonteeltaan, se osaa olla myös itsepäinen ja sen vuoksi tarvitsee selkeät rajat ja määrätietoisen koulutuksen.
Omistajan on hyvä oppia tunnistamaan "tollerihuuto": hyvin korkea ja luja ääntely, joka koostuu ulvonnasta, vinkumisesta ja haukkumisesta. Koira saattaa tehdä tätä ääntelyä osoittaakseen innostustaan, jännittyneisyyttään tai koirasta riippuen monesta muustakin syystä.
Novascotiannoutaja on oppivainen ja älykäs rotu, ja sille on verratten helppo opettaa erilaisia temppuja, kunhan osaa motivoida koiraa oikein. Tolleri osaa olla tarkka siitä, että saa tehtävästään oikeanlaista palkkaa.
Harrastuskoirana novascotiannoutaja on monipuolinen. Se on tehokas ja vilkas koira, joka sopii metsästyksen lisäksi moneen muuhunkin harrastukseen, kuten mejään, tokoon, agilityyn tai vaikkapa vesipelastukseen eli VEPEen, noseworkiin, koiratanssiin ja etsijäkoiraksi.
Koiria on myös koulutettu hyöty- ja virkakoiratoimintaan, Tullin palvelukseen, suurriistavirka-apuun, pelastuspalvelutoimintaan, virallisiksi hypokoiriksi, autismikoiriksi, kaveri- ja lukukoiriksi sekä home- ja lutikkakoiriksi.